Elämämme roolit

Meidän kaikkien elämässä on erilaisia osa-alueita ja sitä kautta myös näihin osa-alueisiin kuuluvia käyttäytymismalleja, joita kutsun nyt rooleiksi. Rooleiksi, joita käytät päivittäin, mutta ne poikkeavat toisistaan. Mutta millainen olen syvimmältä olemukseltani, ilman näitä muiden osa-alueiden opittuja rooleja?

Meistä jokainen todennäköisesti käyttäytyy eri tavalla töissä, ystävien seurassa (ja eri ystävien kanssa vielä ehkä eri tavalla), ostosreissulla, anoppilassa, harrastuksissa ja kotona. Kotonakin voi olla erilaisia rooleja: perhepersoona lasten kanssa ja aikuisten kesken taas uusi persoona. Ja vaikkapa uusioperheessä rooleja on varmasti vielä enemmänkin, jotka pitää handlata.

Mistä näistä tietää, millainen on oma luontainen persoona, kun jatkuvasti muutamme käytöstämme ympäristömme mukaan? Olen pohtinut paljon sitä kysymystä, että millainen olen, jos ajattelen että voin olla juuri mitä haluan, eikä tarvitse esimerkiksi miettiä työpaikan sääntöjä.

Uskon olevani eniten oma itseni silloin, kun olen jossain tutussa ja turvallisessa paikassa. Minulle se on koti. Ja täällä erityisesti silloin, kun saan olla yksin. Omassa rauhassani, omien ajatusteni kanssa. Pelkkä kellon raksutus taustalla. Silloin minun ei tarvitse pukea yhtäkään eri tilanteisiin opittua roolia päälleni. Ei tarvitse olla kiinnostunut kollegan asiasta tai muutenkaan läsnä toisille. Voin vain olla ja antaa ajatuksen virran valua mielessäni, oli ne ajatukset mitä vain. Ajatuksethan eivät ole sama kuin itse on, eivätkä ajatukset ole tekoja. Ajatukset ovat siis aika jännä asia, jos tarkemmin rupean pohtimaan sitä (jätetään toiseen postaukseen se 🙂 ).

En tarkoita, että nämä eri käyttäytymismallit (roolit) eri tilanteissa olisi huono asia. Minusta esimerkiksi työpersoona on luotu suojaamaan itseä työelämän haasteilta ja odotuksilta. Työelämässä olen työroolissa ja pyrin tekemään sovitut asiat parhaani mukaan. Vapaa-ajan roolissani en aina tekisi samalla tavalla asioita, mutta työrooliin ne asiat sopivat. Tästä rooleissa kai pohjimmiltaan onkin kysymys.

Roolit ovat siis lähtökohtaisesti hyvä asia, vaikka roolit ja niiden tuomat käyttäytymismallit eivät ole yhtä kuin oma syvin olemus; millainen olet oikeasti, ilman eri tilanteiden rooleja. Tarkoitan tällä sitä, että on hyvä kaiken hälinän ja hälyn, eri käytösmallien keskellä, pohtia myös sitä, millainen olen oikeasti, kun minun ei odoteta käyttäytyvän tietyllä tavalla. Millainen sinä olet oikeasti?